En ole vieläkään päättänyt palatako bloggailun pariin vai ei - ehkä ei edes tarvitse päättää. Joka tapauksessa blogimaailmaan liittyy nykyään paljon juttuja, joiden kanssa en oikeastaan halua olla tekemisissä. Notta kattellaan.
"Hiljaisuuden" aikana olen ehtinyt aloittaa uudestaan joogan, saada viimein tehtyä kaksi vuotta roikkuneen HuK-tutkintoni, unohtaa joogan aloitettuani sen uudestaan, käydä Tukholmassa, täyttää 24, istua useammankin illan eräässä yksiössä puiston laidalla, lukea ainoastaan yhden mahtavan kirjan (Kjell Westön Älä käy yöhön yksin) - ja tietysti Miettiä Elämää. Joskus mietin, että jos miettisin elämää vähemmän ja eläisin sitä enemmän, saattaisin saada toisinaan jotain aikaiseksi.
Ehkä se on tämä joulunaika. Haaveissani joka joulukuu järjestäisin perinteeksi muodostuneet joulujuhlat, en mitään pikkujouluja joissa syödään pipareita ja vedetään kännit, vaan sellaiset hienostuneet mutta lämminhenkiset New York -tyyliset
Christmas partyt, joissa vieraat tuovat emännälle tuliaisiksi kotitekoista fudgea. Siemaillaan toteja, halataan ja sanotaan
miksi me nähdään vain kerran vuodessa. Mutta nähtäisiin sentään silloin.
Joka tapauksessa: tähän tulokseen olen tullut: pääasiassa se mitä eniten haluan elämässä on kasvattaa villirucolaa ikkunalaudalla jossain Etelä-Ranskassa, istua ikioman päärynäpuun alla juomassa kotitekoista limonadia. Auringosta johtuen saisin nuorempana ryppyjä, mutta kuka siitä välittäisi jos saisi elää sellaista elämää, jossa lounas syödään terassilla muulloinkin kuin heinäkuussa. Kukaan ei saarnaisi voin käytöstä tai julistaisi että sunnuntaina ei saa haluta juoda viiniä, tai jos haluaakin niin se pitää tietää lauantaina ennen kello kuutta.
Se on paljon vaadittu, pääasiassa olisin tyytyväinen jo siihenkin että asuisin kivassa kerrostalokolmiossa, iltaisin kotona odottaisi joku (en ole vielä keksinyt
mistä olen tulossa iltaisin - jotain töitä kai pitäisi tehdä, mutta mitä?) jolle sanoisin
kulta ostin parsaa, Stockalla oli viimeinkin eurooppalaista. Hän ymmärtäisi heti, miksi se on oleellista. Sitten oikaisisin jalat ja kurottaisin sohvapöydällä odottavaa kirjaa kohti.
Joten niin, siinä se. En vielä tiedä miten siihen päästään, mutta yritän testata yhtä vanhaa teoriaa: tukka hyvin, kaikki hyvin. Annoin eilen itselleni joululahjaksi GHD:n muotoiluraudan, katsotaanpa paraneeko elämänlaatu. Hankin myös matkakokoisen shampoon ja aurinkorasvan, sillä olen lähdössä jonnekin
kauas.
Ihanaa joulunodotusta teille kaikille! Maatkaa sohvalla konvehtirasia vatsan päällä ja kirja tai kaukosäädin kädessä. Sitä varten joulu on keksitty, eikun...
-eeva
Kuvat: Luella for Lula Magazine
